Päiväretki 28.7.2012

Kesän harvoja hellepäiviä tähän mennessä.

Aamulla lähdettiin hyvissä ajoin liikenteeseen. Lauantai aamuna kello 9.00 on aikeinen lähtö. 

Aurinkoinen kotisatama jää taakse. Ihmeen paljon noita veneitä on laiturissa vaikka päivä on kerrankin hieno. No, kai ne päivän mittaan lähtee liikenteeseen.  Aluksi ajateltiin poiketa Eräpyhän Luonnonsuojelualueella juomassa aamukahvit. Sitä ennen käytiin tankkaamassa Rönnissä…   Joka kerta kun käy tankilla miettii, miten tää voi maksaa näin paljon… No, kai valtio tarvitsee rahaa.. Sitten keula kohti Eräpyhän laituria.

Eräpyhä on ihan mukava retkikohde, Orivedelätä sinne ajaa noin 15 min (matkavauhti n. 20 solmua) Kangasalalta vähän reilu puolituntia. Valkeakoskelta noin tunti. Eräpyhästä on helppo poiketa vaikka Rönniin, ajomatka taittuu noin 15 min. Kun puhun noista ajoajoista kyseessä on aina 20 solmun marssivauhti. Nopeusrajoitukset huomioiden.

Juuri kun olimme aloittamassa kahvittelua, niin saimme seuraa laiturille.

Pariskunta joka tuli lentokoneella oli lähtenyt samoihin aikoihin liikenteseen kuin me. He Hyvinkäältä ja me Orivedeltä.

Paikalliset mökkiläisetkin tuli ihmettelemään moista kapistusta heidän naapurissa. Juotuamme kahvit termarista jatkoimme matkaa. Lentävä pariskunta jäi keittelemään nokipannu kahveet.

Nyt varsinainen matka Hauholle pääsi alkuun. Määränpää on etelessä, mutta kurssi täytyy ottaa lounaaseen ensin Ponsanselän yli. Näin aamusta ei vielä näy uistelijoita tuolla selällä, iltaisin sellä näkyy monta venekuntaa.

Pelisalmen kivikkoinen kapeikko ohitettiin tälläkin kertaa kunnialla. Salmen pohjoispäässä on sokea mutka, kun tulee pohjoisesta niin ei näe onko salmessa toista venettä. Olen miettinyt mitenkähän mahtaa käydä kun kaksi isoa ”jahtia” tulee samanaikaisesti tuohon mutkaan… Siinä kyllä on kapiini täynä käsiä.

Tällä kertaa ei poikettu Kaivantoon kahville, vaikka yleensä se on tapana tehdä. Kaivannosta matka jatkuu Roineen itä reunaa pitkin eteläänpäin. Kaivannosta Tyrynselälle asti on mukavan leppoisa reitti.

Tyrynselän jälkeen alkaa kivikkoinen osuus. Valkeakosken pohjoispuoli on kivikkoista ja hieman sekavaa vesistöä. Sen huomaa hyvin kun monet veneet tipauttaa itsensä pois liusta ja tutkivat mihin reitti jatkuu. Tälläkin kertaa näimme muutaman veneen tekevän niin, se kyllä on järkevä ratkaisu. Niin toimin itsekkin.

Matka jatkui Mallasveden Pälkäneelle. Pälkäneellä Kostianvirran vierasvene satamassa hörppäsimme loput kahvit termarista. Siinä veneessä kahvitellessa rantaan tuli kaksi pikkupoikaa onkimaan. Muutamia poimintoja heidän keskustelusta:
”Ei tästä tule kalaa” Pienempi poika
”Miksei muka?” Isompi poika
”Kato nyt koho ei heilu yhtään” Pienempi poika
”Näytä sun matoa” Isompi poika
Pienempi nostaa ongen pois vedestä ja näyttää.
”Eihän sulla ole matoa ollenkaan” Isompi poika
”Eikö….?” pienempi poika.

Pälkäneeltä täytyy palata vähän matkaa taaksepäin, ja kääntyä ennen Huhdanniemeä kaakkoon menevälle reitille. Tuossa Huhdanniemessä on karttoihin merkitty jotein retkeilyaluetta, se täytyy tutkia tarkemmin joku toinen kerta.
Sitten alkaa kapeikko ja matala väylä (1,2) jossa on vähän merimerkkejä.
Kyllönjoen alussa on hyvännäköinen silta. Jossa tulee esiin vanhanajan insinöörityö.

Jokimaisemia…

Kuten kuvista huomaa niin reitille ei kannata lähteä hirmu isolla veneellä.

Kyllönjoen jälkeen ajoimme Ilmolanselän yli ihaillen kaunista suomen luontoa. Seuraava kapeikko on Alvettulan joki. Menomatkalla ajelimme joen läpi yhtä soittoa. Joen jälkeen reitti haarautuu pohjoiseen Isolle Roinevedelle ja etelään Hauhon selälle. Reitti on sen verran huonosto merkitty, että ensin meinasimme lähteä väärään suuntaan.  Pieni u-käännös ja taas suunta oli oikea.

Emme rantautuneet Hauholle tyydyimme ihailemaan maisemaa. Paluumatkalla pysähdymme syömään päivän pizzat Alvettulan kyläkauppaan. Laituri ei ole paras mahdollinen. Paikalliset veneilijät olivat avuliasta ja ystävällistä väkeä.

Ruokailun jälkeen aloitimme paluumatkan. Paluumatkalla poikkesimme Valkeakoskella tankkaamassa lisää poltoainetta, kun emme vielä olleet varmoja mihin jatkamme matkaa.
Kuitenkin ajelimme normaalia matkavauhtia Kaivantoon asti jossa poikkesimme Kaivannonkeidas kahvilaan. Tällä kertaa emme syöneet munkkeja..  🙂 Henkilökunta oli ystävällistä kuten tavallista. Kamerasta pääsi loppumaan patterit. Kahvilassa ei varsinaisesti ole pattereita myynnissä, mutta he järjestivät meille patterit kameraan….   🙂
Laitan tähän pari kuvaa tuosta kahvilan laiturista.

Laiturissa oli myytävänä kuvissa näkyvä laiva. Muuten näyttää ihan mielenkiintoiselta, mutta runko oli kuidutette vesirajasta alaspäin.

Kun lähdimme Kaivannon laiturista niin kanavasta tuli suhteellisen iso moottorivene. Suoraan vasemmalta eteen ihan keulan edestä. Kulkiessaan se sai aikaan ihan lahjakkaan kokoiset aallot. Rynkäytti venettämme ihan kunnolla. Jättäydyimme suosiolla sen taakse. Tarkoituksena seurata miten se ajelee. Heti toisen itäviitän kohdalla kaivannosta pohjoiseen päin. Tuo ”jahti” tunkee väkisin ohi yhdestä fiskarista, melkein kyljet hipoen toisiaan. Kyllä fiskari keinui hurjan näköisesti. (Noita samoja ohittelijoita tapaa maanteillä). Hetken päästä, seuraavan itäviitan kohdalla, vastaan tulee busteri , ”jahti” ei väistä yhtään. Tilan puutteen takia buster  joutuu ”jahdin” aaltoihin, veneessä oleva nainen puristaa pietä lasta syliinsä, jotta se ei tippuisi pois veneestä. (kaikilla busterissa olijoilla oli pelastusliivit päällä.) Tästäkin tilanteesta selvittiin säikähdyksellä. Vähän ennen Pelisalmen siltaa päätän hiljentää vauhti jotta meidän ja tuon ”jahdin” väliin jää kunnon turvaväli. Vene jatkaa samaa vauhtia läpi salmen. Onneksi ketään ei tullut vastaan. Pelisalmen sillan jälkeen  ”jahti” ohittaa flipperin joka ajelee hitaasti. Keulakannella oleilee nuori poika. Seuraamme kauhulla että pysyykö hän kyydissä… onneksi pysyi.

Kun olimme ohittaneet Lokkisaaren ja Reimarisaaren kummelit ”jahti” kääntyi pois reitiltä. ”Jahdin” perävanassa oli hyvä ajella, mutta kun siitä ajettin pois, niin kyllä 38v vanha runko taas vähän paukkui liitoksitaan….  🙁

Eihän veneen aalloille mahda mitään, mutta kun kerran tietää veneen tekevän isoja aaltoja, niin voisi vähän ajatella miten ajaa.

Oma matka jatkuu  kohti pohjoista. Vahinko kun emme älynneet ottaa kuvia tuon veneen ajosta.

Koti matkalla vielä poikkesimme kaverin mökillä Koljon selän pohjois rannalla. Kotisatamaan saavuimme klo 22.00.