Kuten esittelysivun kuvasta voi päätellä veneessä oli hieman laitettavaa…. 🙂 Meidän tarkoituksena ei kuitenkaan ollut hajoitta tuota venettä atoimeiksi, vaan fiksata sitä hieman ja tutustua lähivesiin. Ennen kauppoja meillä oli yksi ehto… koneen pitää lähteä käyntiin. Se ehto toteuti… kone saatiin käyntiin noin 15min yrittelyn jälkeen. Koneeseen ei tarvinnut vaihtaa kuin uudet tulpat niin homma toimi.

Kuten kuvasta voi hyvin huomata, vene kasvoi jäkälää ja pressu oli nähnyt parhaat päivänsä. Myös kaaret oli tuhoutuneet.
Niin oli meillä muuten toinenkin ehto kauppaan… Veneen piti pysyä pinnalla.

Keulakannella komeili hieno kokonaisuus. Kulkuvalot ja knaapi on saatu samaan pakettiin. Tuo valkoinen etuvalo on säädettävä. Se nousee tarvittaessa noin 50cm ylöspäin. Ehkä juuri tuo pieni yksityiskohta myös vaikutti ostopäätökseen.

Jos tuo ulkonäkö ei ollut juhlava, niin ei ”sisätilatkaan” Joku oli hommannut kipparin penkiksi vanhan   koulujakkaran. Ei kuulema se kaveri jolta veneen ostimme, vaan joku aikaisempi omistaja.
Pressu oli niin huonossa kunnossa että pikkulinnut oli päässeet sateensuojaan veneen sisälle. Koelauta oli mustaa keinonahkaa tai jotain vinyyliä, siinä kasvoi sammalta. Toronto oli tässä vaiheessa aika luonnonläheine …. Kannella jäkälää ja sisällä sammalta… 

No, joka papauksessa ostimme tuon veneen ja kaksi moottoria. Siitä mökinrannasta missä tuo meidän ostama vene oli piti ajaan noin 7km lähimmälle luiskalle josta vene saataisi ylös. Meillä ei ollut minkään valtakunnan traileria millä olisimme voineet kuljettaa tuon veneen omaanpihaan laittoa varten. Lopulta saimme lainaksi todella vanhan trailerin. Se oli kuulema rekisterissä mutta ne viranomaisten vaatimat kilvet puuttui. Vaikka tuo ajomatka kotipihaan ei ollut pitkä, niin kilvet piti löytyä. No, yhdet kilvet sitten löytyi… tosin kukaan ei ollut varma minkä kärryn kilvet ne oli. Kilvet kiinni ja venettä hakemaan.  Vesistö matka meni hyvin, peräti onnistuneesti. Samoin automatka kotipihaan.  Kun vene oli kotipihassa sitä tutkittiin ja ihmeteltiin. Pohja oli ainakin pintapuolisesti suhteellisen hyvän näköinen. Siinä näkyi muutamia ohtia joista gelcoutti oli lähtenyt kävelemään. Ne päätettiin ihan kylmästi vain tukkia uudella tavaralla. Ei mitään hiomisia eikä muutakaan oikeata korjausta. Siihen ei sillä hetkellä ollut mitään syytä.
 Veneen vanhat kiinnitysköydet oli parhaimmillaan valokuvassa…  🙂 Eli uudet köydet piti hommata. Paikallisesta halpamarketista löytyi oikean väriset köydet. Vuoden käytön jälkeen se oikea väri oli kadonnut. Ne kuitenkin palveli koko sen ajan kuin meillä Toronto oli.
Sähköjohdotukset oli tarkoitus uudistaa, asentaa uusi pilssipumppu, verhoilla penkit vähän mukavammaksi…. Noi nyt ainakin oli sillä hetkellä mielessä. Veneen pressuksi tässä kaavailtiin hätä tapauksessa vaikka kevytpeitettä.
Pääasia oli että päästään veneilemään. Eihän tuolla Torontolla mihinkään kauaksi ollut tarkoutu lähteä, mutta voi sitä lähelläkin veneillä, ajaa vaikka ympyrää…   🙂

 
Ensimmäien asia kuitenki oli, peseminen painepesurilla. Yllätyimme miten helposti tuo jäkälä lähti veneen pinnasta. Kuvasta hyvin huomaa tuon eron mikä saatiin aikaiseksi jo yhdellä pesu kerralla. Kuitenkin ennen kuin vene oli pesty kokonaan, niin saatiin siihen aikaa kulumaan monta tuntia, en ihan tarkkaan muista montako. Pesun jälkeen kokeilimme montaa eri ainetta millä saisimme värin tasaisemmaksi ja kiiltävämmäksi myös kuivana.

Lopullinen konsti oli… Automaailmasta tuttu myllytys. Kiersimme koko veneen ja joka ikisen sopen tuolla myllytyskoneella. Myllytyksen jälkeen vahasimme koko veneen. 

Eron kyllä huomaa….  🙂